Pääasioita

Alkutekijät.

Alkutekijät.

Nyt kädet ylös: kuka myöntää olevansa välillä oikein söpistelevä tyttömäinen tyttö? Minä ainakin olen. Ehkä useinkin. Perjantain kunniaksi tein uuden asusteen, ihan siitä syystä, että tilaisuus koitti. Minulla oli täysin jonninjoutava, kapea hiuspanta. Ja pienehkö pala Lahen raitaa. Ja tarkoitus tehdä pannasta edustustuote.

Ompelun vaiheita.

Ompelun vaiheita.

Leikkasin kankaasta 10 cm x 100 cm kokoisen suikaleen, jonka reunat saumasin siisteiksi. Ompelin pitkät sivut nurjalta puolen yhteen, silitin sauman auki ja ompelin toisen päädyn umpeen. Pitkulaisen kangasputkelon kääntäminen oikein päin sujuu parhaiten jotakin tikkua apuna käyttäen, tukeva neulepuikko toimi oikein hyvin. Toisen päädyn ompelin käsin siistiksi.

Rusetin syntyhistoria.

Rusetin syntyhistoria.

Tämän jälkeen seurasi noin kaksi ja puoli tuntia kädenvääntöä Lahen raidan kanssa. Olin ajatellut ihanan rusetin syntyvän nopeasti ja hienosti ja ehheh. Kokeilin niin montaa eri versiota, etteivät sormet enää riittäneet laskemaan niitä.

Lopulta päädyin neljän eri lenkin muodostamaan rusetin kaltaiseen solmuun. Järjestelin kankaan siististi ja tuikkasin sen kiinni muutamalla nuppineulalla. Ompelin koko komeuden kiinni itseensä sekä pantaan tekniikalla, jota kutsuisin ”sohu joka suuntaan niin paljon, ettei se vaan kerta kaikkiaan voi aueta”.

Valmis panta.

Valmis panta.

Mielestäni lopputulos on nätti ja tyttömäinen. Kehtaan käyttää ylpeydellä ihmisten ilmoilla, se on pääasia.

Vuorelman pukuosaston takana, Lahen raita päässä.

Vuorelman pukuosaston takana, Lahen raita päässä.

Mahtia viikonloppua kaikille,

Aino-Maaria

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Luurin uudet vaatteet

Tein kaksi erilaista kännykkätaskua. Tällä hetkellä Vuorelmalla olevat kännykkätarvikepussin sisällöt ovat aikakaudelta Nokian 3310, joten mielestäni pieni päivitys oli paikallaan. Oma nykyinen puhelimeni on mielestäni aikamoinen mötkäle. Olen kolunnut monen monituista kauppaa etsien jotakin hauskaa ja suojaavaa taskua, joka olisi tehty keltaisen jättiläisen mittojen mukaisesti. Arvatenkin tulokset ovat olleet heikkoja, jolloin ei auta muotoilijan muu, kuin tehdä itse.

Ensimmäisen pussin kankaat.

Ensimmäisen pussin kankaat.

Ensimmäinen pussukka on oikea piukkis. Tarkoitukseni olikin tehdä tasku, joka olisi ihan tyköistuva malli, kuin korsetti puhelimelle. Ompelin sen Hämeen puvun liivikankaasta ja vuoren samasta kankaasta, jota on meillä käytetty muidenkin pussukoiden sisuskalujen ompelemiseen. Hämeen kangasta oli ilo päästä käyttämään, sillä olen itse ihan hämäläinen ja toisekseen vaaleanpunainen on mielestäni aika hyvä juttu.

 

Pussit vailla liittämistä.

Pussit vailla liittämistä.

Ajelin ensimmäiseksi saumurilla molempien kankaiden reunat. Sitten ompelin molemmista kankaista erikseen omat pussinsa, jonka jälkeen ompelin käsin pussit sisäkkäin kiinni toisiinsa. Siten, että näkösälle piti jäädä vain siistiä saumaa. Ja voihan nakkipata, ajatusvirheen ansiosta sankariompelijamme Aino laittoi innoissaan osia väärässä järjestyksessä kiinni toisiinsa ja aivan pussin suulle jäi kaksi sivusaumaa taitteesta kurkistamaan. Oikein hatutti.

 

 

Korsetti-Häme.

Korsetti-Häme.

Ei onneksi hatuttanut kauaa. Kännykkätaskusta tuli tismalleen puhelimeni kokoinen. Täysin sopiva. Ei putoa luuri, vaikka olisi vähän ylösalaisin ja puhelimen saa laitettua ja otettua pois ihan näppärästi. Ja onhan se nyt sentään vaaleanpunainen. Ja ohje on helppo kirjoittaa oikeanlaisiksi.

 

Saumattuna.

Saumattuna.

Toinen pussukka onkin lörppis. Sillä on oikein läppäkin ja kaikkea. Valitsin kankaaksi Perä-Pohjolan kansallispuvun kankaan, koska jollakin tavalla sen murretut värit viehättivät minua. Ja oikeastaan sopivat myös hyvin tuon huomiokeltaisen puhelimen kaveriksi. Vuorena käytin samaa kangasta, mutta eri värisenä, kuin tuohon Hämeen taskuun.

Kääntelin ja vääntelin saumattuja kankaanpaloja melkein yhden iltapäivän verran, enkä millään keksinyt, kuinka saisin ommeltua kaksi pientä, mutta pitkulaista palasta toisiinsa siten, ettei näkyviin jäisi niitä saumoja. Parasta tietenkin olisi, ettei tarvitsisi ommella useita saumoja rinnan, vaan että kännykän pesä onnistuisi neljällä saumalla.

Onneksi maailmassa on minua pätevämpiä ompelijoita ja tällaisia löytyy Vuorelmaltakin. Sain apujen saattelemana lopun perästä toisesta pussista oikein

Pitkän harkinnan tulos: näiltä kohdin mennään!

Pitkän harkinnan tulos: näiltä kohdin mennään!

siistin näköisen. Ompelin ensin toisen päädyn kiinni, jonka jälkeen taittelin päälikankaat ja vuoret oikeisiin järjestyksiin ja ajelin ompelukoneella sivusaumat kiinni. Pussi oli täysin nurinperin tässä vaiheessa ja käännettyäni sen olin aivan riemuissani kuinka siistiltä se näyttikään.

 

 

Viimeisen päätysauman ompelin kahdesti. Ensin koneella, jolloin se jäi näkyviin ja olikin sitten ihan tyhmä. Purkuprojektin jälkeen ompelin päädyn käsin kiinni ja siisti tuli.

Kurkistus.

Kurkistus.

Nyt on keltaisella luurilla peräti kaksi hienoa kotia entisen yhden (vanhan ja suunnilleen kohta entisen lapasen) sijaan. Pieni käyttäjätestaus on minulla yhä menossa. Minun pitää miettiä, tarvitsevatko kännykkätaskut millaisia kiinnityssulkusysteemejä tai pankkikortin kokoisia sivutaskuja tai jotain muuta tekijää, joka toisi tuotteelle lisäarvoa. Mitä te lukijat kaipaisitte kännykkäpussukalta?

Tarkoituksena on laittaa pussukoista tarvikepaketteja myyntiin. Suurin osa tulee olemaan satunnaisesti valittuja kankaita, mutta melko varmasti on mahdollista saada tilauksesta pussitarvikkeet muistakin kankaistamme.

Ompelemisiin!

Aino

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Melkein edustustehtäviä

Sain ensimmäisen harjoitteluviikkoni lopulle pikarutistustehtävän. Nyt oli laitettava mahtava mainos Vuorelmasta kokoon ja ennen perjantain painopäivää mieluusti.

Miltä Helmi Vuorelma oy näyttää? Minua ei niinkään kiinnosta se, miltä Vuorelma on näyttänyt, kuin se, miltä Vuorelma voisi näyttää. Ehkä se, miltä Vuorelman pitäisi näyttää. Vain muutaman päivän kokemuksella oli hauska lähteä tekemään jotakin, mikä kertoo yrityksestä ulospäin. Jos ei muuta, niin työn jälki on ainakin tuoretta, toivon mukaan myös vakuuttavaa ja vaikuttavaa.

Jokaisesta (hyvästä) mainoksesta löytyy muutamia perusseikkoja. Mainoksen perustehtävä on vakuuttaa kohdeyleisö mainostettavan asian upeudesta ja saada tämä näyttämään haluttavalta ja helposti lähestyttävältä. Kaikilla mainoksilla on jokin kohdeyleisö, olkoon se kuinka laaja tai kapea tahansa. Jos mainoksessa on jokin kuva, ei siinä olevista elementeistä yksikään ole vahinko. Jokainen yksityiskohta, sijainti ja väri on loppuun asti mietitty aina piilomerkityksiä myöden. Mainoksissa käytetty teksti vahvistaa kuvan sanomaa ja puhuttelee myös omalla tavallaan kohdeyleisöä. Tekstit usein kertovat mistä mainoksessa oikeasti onkaan kyse (tarjous sitä ja tätä hintaan 1,95€/kg), kuvat luovat tunnelman mainoksiin (kuten rekkalavallinen etelän hedelmiä, näitähän sitten riittää kaikille).

Tummanpuhuva ja mielenkiintoisesti samalla raikas Kedolla-seinävaate.

Tummanpuhuva ja mielenkiintoisesti samalla raikas Kedolla-seinävaate.

Tullessani Vuorelmalle luulin homman nimen olevan vain kansallispukuja ja näiden oheistuotteita. Olinkin melkoisen väärässä! Ryijyt ja erilaiset kirjontatyöt olivat laajuudessaan pienoinen yllätys, joskin iloinen sellainen. Käytin tästä minulle uudentyyppisestä tuoteperheestä inspiroituneena mainoksen taustana Kedolla-nimistä seinävaatetta, joka kuuluu perinnekirjonnan tuotevalikoimaan. Kedolla on Julia Martiskaisen suunnittelema tuote, jota myydään Vuorelmalla tarvikepakkauksena.

Mainoksesta tuli melko pelkistetty ja mielestäni sopivan ytimekäs. Toivon mukaan se palvelee yritystä parhaalla mahdollisella tavalla. Mainos taisi onnistua ainakin siinä määrin, että sain tälle alkaneellekin viikolle uuden mainostehtävän. Tällä kertaa aion luoda mainoksen Karkauspäivän hameen ympärille.

Helteitä teillekin,

terkuin Aino-Maaria

Ps. Opin tänään ajelemaan saumurilla. Hurinaa säesti riemun ja kauhun sekainen kiljunta. Kiitos Heini pitkistä hermoista! Saumausten tuloksia esillä blogissa lähipäivinä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Ensiaskeleet Vuorelmalla

Olin eilen maanantaina ensimmäistä päivää työskentelemässä Vuorelmalla. Jo saapuminen Vuorelman tehtaalle oli jännittävää. Järvelässä suurten metsien keskellä yhtäkkiä olikin jotakin kokemisen arvoista! Sain heti aluksi saavuttuani paikalle hienon kierroksen tehtaan tiloissa, oikeasti sain vain ihmeteltyä kaikkea. Kauan odottamani harjoittelu on viimein siinä, nenäni edessä, ihan sormien ulottuvissa. Ihanaa!

Pieni otos langoista.

Pieni otos langoista.

Kaikki täällä alkaa langasta. Niinpä siis ensimmäiset hommanikin. On aivan kutkuttavaa hipelöidä erilaisia lankoja, niitä tuntuu olevan ainakin sataa erilaista, mutta taitaa arvioni olla alkuhuumaa vain. En varmasti koskaan kyllästy ihastelemaan lankojen runsaita ja lukuisia erilaisia värejä ja hienoisia sävyeroja. Olen pakannut ja järjestellyt ja metsästänyt ja sotkenut ja kieputellut ja aina ehtiessäni salaa ihmetellyt lankoja. Osaan erottaa Veto-langan sekä Ryijy-langan toisistaan, muiden nimiä en edes muista…

Mitä kaikkea muotoiltavaa Vuorelmalta löytyy? Huhtikuun lopussa järjestimme iloiset muotikuvaukset tausta-ajatuksella, ettei kansallispuvun tarvitse olla vain parhaimpien juhlien asu, vaan monet pukujen osat liiveistä lähtien soveltuvat kauniisti myös arkikäyttöön ja mainiosti tähän päivään. Samalla linjalla aion jatkaa. Haluan kokeilla miten perinteikkäät kansallispukujen raidat taipuvat moneksi. Saisikohan ryijystäkin jotenkin nuorekkaamman tuotteen? Varmasti kaikenlaista graafistakin hommaa lienee tiedossa. Kesä näyttää.

Metsä, lanka ja aurinko.

Metsä, lanka ja aurinko.

Tuntuu ihan siltä, että minun on ihan pakko tuoda Vuorelman keittiöön oma suosikkikahvikuppini, niin kotoisaa Vuorelmalla on. Tunnelma on lämmin. Perheenomainen. Kaikki työntekijät taitavat tietää toisistaan suunnilleen kaiken tiedettävissä olevan. Se on mielestäni mukavaa ja herättää luottamusta. Pidän avoimista ihmisistä.

Tulkaa toki käymään Vuorelmalla! Jakakaa ihmettelyni! Etukäteisilmoitus tulostanne helpottaa Vuorelmalaisia kovasti, jotta turistikierrosten järjestäjät ovat varmasti ihan tikissä teitä varten.

Mahtavaa toukokuun loppua kaikille!

Terkuin Aino-Maaria

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Toukokuun paita on valmis

toukokuun paita valmis kirjailuToukokuun paita tuli tänään valmiiksi. Kirjailin kaula-aukkoon hiekanruskealla ja kultaisella langalla (2 säiettä kumpaakin) tällaisen simppelin kuvion. Siinä on ajatuksia tulppaanien lehdistä ja enkelin siivistä. Mielestäni sain tähän paitaan vähän sellaista ”kohottavaa” tunnelmaa.

Toisessa kuvassa paita on ikkunalla. Ei mitenkään erityisen ansiokas kuva, mutta siitä näkee paidan mallin.toukokuun paita valmis kokokuva 3/4 hihat, väljä helma, pitsisomisteita.

Jotenkin tämä alkukesän herkkyys ja vihreyden viattomuus vei minut hempeisiin ajatuksiaan ja tulin tallentaneeksi toukokuun 2013 tunnelmat tähän paitaan. Tulevaisuus tuo taas elämänmuutoksia ja täytyy uskaltaa luottaa, että elämä kantaa. Tässä tunnelmaan sopiva musiikkilinkki (Youtube / Jenni Vartiainen: Herra Kädelläsi)

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Toukokuun paita

Löysin kirpparilta upeita käsinvirkattuja pitsejä ja tuumailin, että näitäpä ei voi ommella ihan mihin tahansa, kun näin hienoja ovat. Innostuin kaavoittamaan uutta kansallispukuhenkistä paitaa. Nimesin tämän mielessäni ”Toukokuun paidaksi”. Se kuulostaa minusta jotenkin heleältä 🙂toukokuun paita kaavat

Jonkinlaisena pohjana minulla oli viime vuonna tehty oma versio Kaukolan 1924 paidasta. Pidensin helmaa noin 15 cm ja avasin rintamuotolaskokset alas helmaan. Siirsin olkasaumaa hieman eteenpäin, muutin kaulusta ja levensin hihaa.

Teen paidan pestystä Vtoukokuun paita hihansuupitsiuorelman paitakankaasta. Se on puhtaan valkoista mutta pitsit ovat kermanvalkoisia. Ajattelin, että en ala pitsejä valkaisemaan vaan ratkaisen värien pienen riitasoinnut muulla tavalla.

Koneella on nopea surauttaa, mutta käsin ommellen saa kauneimpia saumoja parhaisiin yksityiskohtiin.  Pitsien kiinnitys on melkein aika käsinompelua.

Tykkään itse v-pääntiestä, joten otin vapauden tehdä Toukokuun paitaan myös v-pääntien. Mutta jotenkin tämä kaula-aukko tuntuu nyt liian arkiselta. Melkein kuin sairaanhoitajan työpaidan pääntie. Jokin herkkä kirjailu varmaan tekis pääntiestä aistikkaamman ja kun kirjailun väreiksi ottaa lämmintä hiekkaatoukokuun paita melkein valmis ja kultaa, niin paitakankaan ja pitsien väriero tuntuu luontevammalta.

Kirjailussa voisi olla jokin 1900-luvun alun aihe. Yksinkertainen ja hento. Hmm… Kesäilta taitaa mennä neulan ja langan parissa 🙂

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia

Otso-poikasen unipussi

– Minä otso nukkuurakastan lammasturkkeja, sanoo Marianne. Samoin sanon minä Otso-karhunpoikanen. Aurinko jää pilven taakse ja alkukesän yö viilenee täällä pohjoisessa. Äiti käärii minut pehmeään lammasturkkiin ja laittaa vaunuihin. Näen keinuvia unia.

Ihastuin ystäväni Mariannen tekemään turkismakuupussiin jo vuosia sitten, kun Mariannen pojat olivat pieniä. Poikien unet näyttivät kadehdittavan levollisilta lämpimän turkiksen sisällä. Haaveilin pussista jo edellisen lapsen kohdalla, mutta neliöt jäivät virkkaamatta. Viime joulukuussa minulle syntyi pieni poikanen – ja silloin siskoni alkoi virkata, virkata ja virkata.

otso pussissa sisallaSuloisista jämälangoista syntyi kirjava peitto, jolle ei tuntunut olevan käyttöä. Minä tiesin heti, mitä siitä piti tulla. Vielä tarvittiin kuitenkin äitini lempeitä käsiä. Äiti virkkasi peittoon lisää neliöitä, jotta poikanen mahtuisi unipussiin vielä ensi talvenakin. Hän virkkasi ja ompeli peiton kauniisti kokoon.

Kun peitto oli valmis lähetin peiton Mariannelle turkiksen laittamista varten. Otson unipussi on kulkenut kolmen tärkeän naisen käsien kautta, ja siinä heidän käsiensä lämmössä on poikasella turvallista nukkua.

Kirjoittaja: Kati Inkala, Otson äiti, Valveen sanataidekoulun vastaava opettaja ja Riimikissa kikattaa -kirjan toinen kirjoittaja

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi