Ryijykästä

Heipparallaa!

Osa Vuorelman kirjaston aarteista.

Osa Vuorelman kirjaston aarteista.

On se ihme menoa, kun koko ajan hankin itselleni lisää uusia hommia, vaikka vanhojakin riittäisi molemmille käsille valmiiksi suoritettaviksi. Vanha totuushan on, että eivät ne työt tekemällä lopu, mutta tekemättä loppuu. Kummallisintahan on, että läheskään aina muotoiluhommat eivät tunnu varsinaisesti työskentelemiseltä. Taustatöiden tekeminen, esimerkiksi kirjastokäynnit, asiantuntijoiden haastatteleminen ja kilpailukartoitukset ovat hauskoja tutkimuspuuhia. Milloinkaan ei tiedä, missä välissä koittaa ahaa-elämys.

Nappulana en jotenkin pitänyt ryijyistä. Tämän toteamuksen mukaan olin sitten nappula vielä toukokuussa. Ryijythän ovat suunnilleen hassuja karvaneliöitä seinillä. Kuviot ovat outoja ja tätimäisiä ja väritkin yäk. Ne keräävät pölyä ja niistä ei koskaan pääse eroon, koska mummimammamummo tämän on omin sormin tehnyt. Ryijyt ovat kuitenkin merkittävä osa Vuorelman tuotevalikoimaa, joten kunnollisena työntekijänä ajattelin olevan velvollisuuteni tutustua myös näihin.

Jotkut ryijyt tietenkin ovat, ööh, vähemmän vaikuttavia kuin toiset. Joissakin ryijyissä tekisi oikein mieli kieriskellä. Kyseessä lienee mielipideasia, joista on aina mukava kinastella, koska kukaan ei voi olla enemmän oikeassa kuin toinen. Olen aina tykännyt reippaista väreistä, yleensä vielä jotenkin sellaisista väriyhdistelmistä, jotka aiheuttavat muissa päänpudistuksia. Tutkiessani ryijyjen historiaa ja vanhoja ryijymalleja ihastuin moniin erilaisiin ryijyihin, tässä tapauksessa tieto lisäsi arvostusta roimasti. Vanhat asenteet kaatopaikalle ja uudet silmät käyttöön!

Juuri värit ja niiden lukuisat erilaiset yhdistelmät kiehtovat minua. Ryijy on oikeastaan aika erikoinen taidemuoto. Gallen-Kallelan Liekki (vaikkei nyt Vuorelman mallistossa olekaan) on todella hieno. Älyttömintä ryijyissä on se, miten paljon työtunteja yksi ryijy valmistuakseen tarvitsee! Sata tuntia riittää varmaan pienehkön tai keskikokoisen ryijyn valmistamiseen. Kai. Ryijyn ompeluun tai kutomiseen kuluu myös sangen paljon lankaa. Muinoin ryijy onkin ollut osoitus talon vauraudesta, sunnuntain kirkkomatkoillakin katsottiin kenellä kylän isännistä oli hienoin ja pitkänukkaisin ryijy reessä lämmittämässä.

Yksityiskohta Hertta-ryijystä.

Yksityiskohta Hertta-ryijystä.

Ryijyn taustapuoli.

Ryijyn taustapuoli.

Olen aloittanut uuden ryijyn suunnittelun. Minun tapauksessani ideoiminen on kaksipiippuinen homma. Joskus tursuan ideoita niin, että on pakko kirjoittaa niistä muistilistoja, kun en ehdi luonnostella samaa vauhtia ideoiden kanssa ja pelkään unohtavani jotain. Joskus taas tulee piirrettyä väkipakolla jotakin turhaa monta tuntia. Viimeksi sain väännettyä sattumanvaraisia perhosia ja koukeroita ja pari ankkuria ja vanhan sputnikin. Eikä mikään paperille syntynyt liittynyt luonnostelun aiheeseen juuri mitenkään. Turhautuminen kuuluu luovaan prosessiin. Näistä tukoksista selviän yleensä vain keskustelemalla kollegan tai jonkun vastaavan henkilön kanssa aiheesta. Omille suunnitelmilleni tulen monesti niin sokeaksi, etten erota hyviä ideoita ei niin hyvistä ideoista. Onneksi jostakin kohdasta kuitenkin pääsen aina eteenpäin, jonkun vinkin tai mielipiteen avulla. Huonot aatokset karsiutuvat ja timantit jatkavat hioutumistaan.

 

Viime viikon ajan olen piirtänyt. Vuoristoratamaisissa meiningeissä. Tämän viikon olen tutkinut lankayhdistelmiä ja erilaisia ryijyn valmistustekniikoita.

Ryijyä siis tulee. En uskalla sanoa ääneen millaista, koska sittenhän juuri se olisi pakko toteuttaa. Keskustelin toimitusjohtajamme Kristiinan kanssa ryijyistä ja niiden tulevaisuudesta. Jotain uusvanhaa tai täysin uutta olisi mahtava nähdä tulevan tuotevalikoimaan. Joten annan teille lukijoille vain hieman narua ja pidän kerät itselläni.

Sehän täytyy mainita, että villan kanssa touhuaminen ei ehkä ole sitä mukavinta juuri kesällä. Saunassakin olisi viileämpää kuin pitäessä luonnollista lämpöpatteria sylissä. Salaa jo odotan ryijyä varten viileämpiä syysiltoja, jolloin sylissä valmistuva ryijy toimii mukavana peittona.

optimus ja ryijyMuistatteko ensimmäisen Vuorelma projektini? Muistatteko sen palmikkoryijyn? Tällä hetkellä sitä on valmistuneena noin uskomattomat 8 riviä! Kuvassa kissamme Optimus Prime, kavereiden kesken Seppo, auttaa ystävällisesti minua ryijyn kanssa. Pitäähän jonkun pidellä kiinni siitä langasta, ettei se vaan pääse karkaamaan…

Helteitä teillekin,

terkuin Aino-Maaria

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s