Kesäheinän synty

Olen nyt kesälomani viettänyt. Viime viikolla toteutin tuoteidean, joka kehittyi lomailuni aikana. Ompelin elämäni ensimmäisen mekon. Ihan itse!

Millaista kesämuotia käytettiin kansallispukujen syntyaikana? En oikeasti tiedä. Jotenkin uskoisin, että termi ”kulkea paitahihasillaan” liittyy tähän jotenkin. Kesähelteissä heitettiin liivit ja villahameet nurkkaan ja kuljettiin yllä vain valkoiset puuvilla- tai pellavapaidat. Ne samat, joita käytettiin muutoinkin. Tai näin romanttisesti ainakin haluan uskoa.

luonnosJoissakin kansallispuvuissa paidat ovat melkoisen pitkiä, jolloin ne toimittavat myös alushameen virkaa. Halusin tehdä valkoisen mekon, jossa olisi samaa henkeä kuin kansallispukujen paidoissa. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä mekko paidasta siten, että jättäisin vaan reippaasti hihat ja kaulukset pois ja muokkaisin mekon yläosaa sievemmäksi. Ompelijamme Heini ehdotti, että voisin tehdä myös erään kansallispuvun liivihameen, joka ilmeisesti muistutti suuresti luonnostani Kesäheinäksi. Raja-Karjalan puvussa todellakin on kaipaamani ainekset koossa, tässä liivihameessa jopa käytetään vyönä kansallispuvun nauhaa, juuri niin kuin olin omaan mekkooni suunnitellutkin. Kaiken lisäksi valmis kaava sopi minulle tekijänä paremmin kuin täydellisesti, sillä en ole ikinä kaavoittanut yhtään mitään.

Minulla on hurjasti kuvia työn etenemisestä, joten tiedossa on sarjakuvamallinen edistystarina.

ensikaavat”Tässä olisi nää valmiiksi leikatut kaavat: koko 44 ja 46 rintava.”

kaava-arkki

Kaava-arkilta etsittiin parempi koko minulle. Kansallispuvut ovat mitoitettu muinoin, jolloin ihmiset olivat mukavasti hoikempia, joten nykykoot eivät suoraan vastaa kansallispukujen kokoja.

kuva_karjalasta

Suunnilleen tämän näköisestä mekosta on kysymys. Etukappaleet jatkuvat selkään ja takakappale on vain tasapaksu kaitale.

rullakaavat

Tiesittekö, että rullalta leikatut kaavat näyttävät tälläisiltä rullilta? Oli pakko silittää kaavat, jotta niitä oli mahdollista käyttää.

kaava_asemointi

Valitsin mekkoon kankaaksi Kaisan. Kaisa-kangas on pellavan ja puuvillan sekoitus, jossa yhdistyy molempien luonnonmateriaalien miellyttävä tuntu. Kaisa on tuotevalikoimassa nettisivuillammekin. Tähän mekkoon kangastaa kului 1,5 metriä. Kuvassa on kaavojen asemointi Kaisalle.

taittelu_asemoinnissa

Taitoin kankaan kaksin kerroin niiltä osin, joita tarvitsin kaksin kappalein. Aivan reunaan jäi yksinkertainen kaitale takakappaletta varten.

sakset

Sellainen tietopläjäys, että terävät sakset ovat selvästi mukavammat kuin tylsät. Normaaleilla ”muotoilijan saksilla” leikataan kaikkea, mihin sakset edes etäisesti purevat. Tästä syystä terävät kangassakset ovat ihan luksusta!

Tästä välistä puuttuu kuva. Olin ilmeisesti niin tohkeissani siitä, että sain mekon kaikki osat leikattua, että unohdin ottaa valokuvan. Koitan nyt kuitenkin päästää kansan jännityksestä ja kerron tarinaa eteenpäin mahdollisimman kuvailevasti.

laskos_ommel

Ensimmäiseksi ompelin kainalon muotolaskoksen, joka merkattiin kankaaseen jo kaavavaiheessa, jotta se osuisi oikeaan kohtaan.

olkakiinni

Kiinnitin olkahihnan nuppineuloin kiinni etukappaleeseen etupuolelle.

muotokaitaleet

Sain piirrettyä olkainten avulla koukerot muotokaitaleet kainaloihin ja pääntiehen, jotta reunoista tulisi kauniisti viimeisteltyjen näköiset.

kokoonpano

Alustavasti nuppineulatyynyksi muuttunut mekon esiaste.

ompelua

”Tän olan sitten ompelet tästä näin ja tältä etäisyydeltä.” Kiitos Eija!

sivut_kiinni

Ompelin mekon osat kiinni toisiinsa ennen saumojen viimeistelyä. Tässä kuvassa etusauma, joka menee keskeltä mekkoa, on jo ommeltu kiinni. Sivusauma on neuloiteltu etukappaleeseen kiinni.

telttana

Melkein jo saumat kuosissa! Vielä takakappale kiinni toiseen sivukappaleeseen.

takakappale

Takakappaleen kanssa oli pientä säätöä ja hinkkaamista. Sivusaumojen tarkoitus oli alkaa samasta kohdasta keskeltä selkää, joka tuotti hienoista painetta asettelussa. Vain yhdellä purkuprojektilla selvisin! Kuvahan on tässä hahmotuskyvyn sotkemiseksi vielä väärin päin.

Kun kaikki suuret saumat oli ommeltu kiinni toisiinsa, ajelin saumurilla reunat siisteiksi. Ja salaa välillä revin hiuksia jännitystiloissani.

muotokaita_kiinni

Muotokaitale ommeltuna kiinni kainaloon. En alkuun tajunnut ensinkään, mikä sauma ja minkä kanssa ja miltä puolen ja miten ihmeessä ompelen tuolta kulman takaa. Tästäkin selvisin, vaikka ensin olin asetellut kaikki muotokaitaleet väärin päin. Onneksi minua huomautettiin tästä seikasta ennen kuin ehdin ompelukoneelle!

takaa_kauniiksi

Tällä lailla sitten ompelin nämä olkaimet kiinni takaa. Sovitin mekkoa tässä välissä, jotta olkaimet varmasti tulivat aseteltua oikein, jotta istuvuus olisi mahdollisimman hyvä.

kainalon_ompelu

Muotokaitaleet ompelin vielä kääntämisen jälkeen kiinni nurjalle puolen.

kaulus

Kauluksen käänteet näyttivät nurjalta puolen tältä. Melkein siistiä.

helma

Kaikkein vihoviimeisin sauma! Helma! Miten ihanaa! Halusin helman pituudeksi sellaisen mukavan hieman alle polven ylttävän reunan. Ulkonäöllisesti olisin kaivannut leveämpää taitosta, mutta teknisesti tälläinen kapeampi oli helpompi toteuttaa.

lappu

Sain ommella saumaan oikein Vuorelman pesumerkinkin. Mekosta tuli kertarysäyksellä Vuorelma-tuote. Olen hurjan ylpeä Kesäheinä-mekosta!

Valmiista mekosta minun pitää vielä järjestää kuvaukset. En kerta kaikkiaan kehtaa esitellä mekkoa ilman taustalla olevia heinäpeltoja ja aurinkoa.

Ompelemisiin!

Aino-Maaria

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s