Kansallispukuaiheinen blogi siirtyy toisaalle

Rakkaat blogin lukijat ja kansallispukuaiheisista käsitöistä kiinnostuneet. Haikein mielin kerron, että vuorelmankankaat.wordpress.com -blogi lopetetaan. Perustin tämän blogin keväällä 2012 kun olin niin liekeissä kansallispuvuista ja kansallispukukankaista. Olin intoa täynnä kuin ilmapallo ja ompelukone surisi joka ilta ja välillä myös öisin.

Oli ihana huomata miten ihmiset kiinnostuivat vuorelmankankaat-blogista. Tuntui, että olin puolivahingossa osunut oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan: Nyt todella on kiinnostusta kansallispuvuille ja kaikelle sille, mitä ne edustavat. Halusin tutkia kansallispuvun rajoja ja hieman venyttää kansallispuvun käsitettä. Tehdä näistä upeista kankaista uusia nykyarkeen sopivia vaatteita ja asusteita jne. Tuoda kansallispukujen iloa ja väriloistoa jokaiseen päivään monenlaisille ihmisille.

Kiitän teitä kaikkia rakkaita lukijoita tuesta ja kommenteista, joita olen teiltä matkan varrella saanut. Samoin kiitän Vuorelman kesäharjoittelija Aino-Maaria Virkkusta, joka on kesän aikana kirjoitellut tänne blogiin.

Vaikka vuorelmankankaat-blogi loppuu, niin innostukseni ei lopu. Jatkan kirjoittamista omilla nettisivuillani www.mariannevalola.com

Nyt minulla on työn alla Lahen mallisto. Se on Lahen Raita -kankaan ympärille kasvava kokonainen mallisto. Toinen huippujuttu on Marttaraita -kankaan julkistaminen parin viikon kuluttua. Tervetuloa seuraamaan työn edistymistä sivuille www.mariannevalola.com  🙂

Helmi Vuorelma Oy -yritykseen saatte yhteyden nettiosoitteessa www.vuorelma.net.

Parhain terveisin,

muotoilija Marianne Valola (alias Kotitarvemetsuri)

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Marttaraita edistyy

marttaraita paperivekitys marttaraidan laskelmatMarttaraitaa on tosi mukava tehdä. Se ei tarkoita sitä, että se tulisi helpolla, ehei.

Olin tänään Vuorelman kutomolla, jossa Tomi-kutojan kanssa kokeilimme eri väriyhdistelmiä ensimmäiseen mallikorttiin. Se selvensi monta asiaa ja nosti ilmaan tukun uusia kysymyksiä.

Martat käyttävät viestinnässään ja ulkoasussaan raikkaita puhtaita värejä. Sinistä, valkoista ja punaista. Ne viestivät reippautta ja raikkautta. Se on hyvä. Mutta kangas on melkoinen kameleontti: Tietyt värit vierekkäin ”särisevät”, vahva väri kaappaa heikomman, värien intensiivisyyden eroista saattaa syntyä voimakkaita kolmiulotteisia pintoja. Sellaiset kankaat ovat rauhattomia.

Lisäksi tietyt värit yhdessä vievät ajatukset väistämättä joihinkin teemoihin: Keltainen ja sininen vievät Ruotsiin. Sininen, punainen ja valkoinen vievät Venäjälle. Mutta kuten  Adolf Ivar Arwidsson tiesi jo 1800-luvulla, emme halua ruotsalaisten emmekä venäläisten värejä. On etsittävä ne oikeat suomalaiset värit ja teemat Marttaraitaan. Soitin Marttaliiton Marianne Heikkilälle ja keskustelimme kankaan olemuksesta. Marianne Heikkilä antoi minulle vapaat kädet ja ajatuksilleni vahvat siivet.

Mallia suunnitellessa mietin nämä asiat kohdalleen: 1) Kuosin on sovittava pohjoismaista ihoa vasten. Sen vuoksi rajuja kontrasteja on syytä välttää. 2) Kuosin on oltava muunneltava: Kankaasta on pystyttävä poimimaan ylös itselle rakkaita värejä ja yksityiskohtia. 3) Kankaan on toimittava myös vekitettynä sekä pientuotteissa. 4) Kangasta täytyy voida ostaa pieniä määriä omia ompeluksia varten -siksi mallin toistuvuus ei voi olla liian pitkä.

Tämän päivän kokeiluiden ja pohdintojen perusteella päädyin tekemään uuden mallikortin ohjeistuksen. Kiitos Tomi kärsivällisyydestäsi ja vaivannäöstäsi! Marttaraitaan tulee perinnettä, luontoa ja suuria kuusia, jotka kasvattavat vuosirenkaan jokaisesta eletystä vuodesta. Siihen tulee toimeliaisuutta ja rohkeaa tekemisen meininkiä. Siihen tulee jälkiä yhteisistä retkistä. Ja hieman huulipunaa, sitähän tarvitaan aina 😉

Hui! Keskiviikkona tämä uusi versio kudotaan ja alamme tähyillä värejä kohdalleen. Jännittää jo valmiiksi!

Terveisin Marianne Valola

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Sydänten tunnoista uskon kangas

Olen lähettänyt tänään tällaista tiedotetta useille eri medioille. Laitan tämän nyt tänne blogiinkin. Tiedote kertoo Jumalan kämmenellä -kankaasta, jonka olen suunnitellut. Kangas ja siitä tehdyt tuotteet (monta!) esitellään ProPuu Galleriassa Lahdessa. Avajaiset 3.9. ja näyttely kestää koko syyskuun. Tervetuloa!

TIEDOTE  16.8.2013   Julkaisuvapaa

Jumalan kämmenellä -kangasjumalan kammenella marianne valola

“Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kirjaasi jo ennen kuin yksikään niistä oli tullut”.

Syyskuussa 2013 ProPuu gallerian kuukauden näyttely esittelee sakraaliesineitä. Muotoilija Marianne Valolalta esillä on näyttelyä varten suunniteltu Jumalan kämmenellä -kangas sekä siitä valmistettuja asuja ja muita tekstiilejä.

Kankaan suunnittelun lähtökohtana ovat ihmisten tarinat uskosta. Kysymys kuului: Millainen sija kristillisellä uskolla on sinun sydämessäsi? Onko uskossa jokin teema, joka on sinulle erityisen tärkeä? Suunnittelun pohjaksi löytyi ajatuksia armosta, uskon hypystä äärettömyyteen, sovituksesta ja anteeksiannosta. Erilaiset rajat korostuivat tarinoissa: Raja elämän ja kuoleman välillä sekä raja ihmisen äärellisyyden ja Jumalan äärettömyyden välillä. Toisille seurakuntayhteys oli tärkeä, toiset pohtivat jumalasuhdettaan yksin. Jumalan läsnäolo tuntui myös musiikissa ja runoudessa. Jumalan koettiin antaneen elämän meille jotta voisimme auttaa toisiamme ja elää yhdessä.

Näistä teemoista on nyt suunniteltu erityinen Jumalan kämmenellä -kangas. Se on sydämen tunteisiin perustuva kangas. Marianne on valmistanut näyttelyyn erilaisia asuja koko elämänkaaren matkalle tästä kankaasta.

Jumalan kämmenellä -kangas on kudottu Helmi Vuorelma Oy:ssä Kärkölän Järvelässä. Kangas on upeaa villakangasta.

Marianne Valola (s.1978) on lahtelainen muotoilija, joka on ideoinut ja suunnitellut mm. Lahen Raita -kankaan, Naisten Päivä -malliston sekä Design From & For Kids -projektin.

Lisätietoja

Jumalan kämmenellä -kankaasta: Marianne Valola  040 5864240

Lisätietoja sakraaliesineiden näyttelykokonaisuudesta:  ProPuu Galleria, Satamakatu 2 A, 15140 Lahti, puh.(03) 751 5600  galleria(ät)propuu.fi

Näyttelyn avajaiset ProPuu-galleriassa 3.9.2013 klo 14. Tervetuloa.

Kuvassa kangas on vekitettynä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Marttaraita

“Voimaa perinteestä ja katse tulevassa. Hymy huulilla ja käsi ystävän kädessä. Sellaista on olla Martta”.

 Keväällä 2013 Martta-liitto kartoitti jäsentensä ajatuksia “marttuudesta”. Kysyttiin: Mikä on rakkainta ja parasta  Martoissa? Vastauksissa korostuivat yhdessä tekeminen, oppiminen, ystävyys, retket, perinteiden jatkuvuus, kädentaidot ja suvaitsevaisuus. Minä olen saanut kunniatehtävän suunnitella uuden erityisen Marttaraidan näiden arvojen pohjalta.

Marttaraidan aloitusOlen valtavan onnellinen tästä tehtävästä ja käyn nöyrin mielin työhön. Isoäitini oli Martta ja ihailin aina hänen taitavuuttaan ja reipasta asennettaan. Mummu opetti minulle monenlaisia käsitöitä ja olisin halunnut oppia häneltä vielä monta muutakin taitoa, kuten pitsin nypläystä ja kalan perkaamista. Varmaan siellä mummulan lampolassa minulla heräsi halu ryhtyä isona maatalouslomittajaksi, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu se. Mutta uskonpa, että Hilda-mummu siellä pilvenreunalla on iloinen kun kläppi on nyt päässyt mukaan näin hienoon juttuun.

Keskustelimme tänään Marttaliiton toimistolla Helsingissä Marttaraidan suunnittelun perusteista. Kankaan on hyvä olla erityylisille käyttäjille muuntuva. Sen on viestittävä Marttojen historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ja sen on oltava kaunis, sehän on selvää.

Voi millainen riemu on suunnitella, kun tietää, että valmiin kankaan laatu tulee olemaan paras mahdollinen. Kangas kudotaan Vuorelmalla, Kärkölän Järvelässä. Puuvillaloimeen villakuteella. Marttaraita tulee olemaan samaa huippulaatua kuin kansallispuvun hamekankaat.

Kuva on otettu Marttaliiton toimistolla tänään 13.8.2013.

Terveisin muotoilija Marianne Valola

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Ryijykästä

Heipparallaa!

Osa Vuorelman kirjaston aarteista.

Osa Vuorelman kirjaston aarteista.

On se ihme menoa, kun koko ajan hankin itselleni lisää uusia hommia, vaikka vanhojakin riittäisi molemmille käsille valmiiksi suoritettaviksi. Vanha totuushan on, että eivät ne työt tekemällä lopu, mutta tekemättä loppuu. Kummallisintahan on, että läheskään aina muotoiluhommat eivät tunnu varsinaisesti työskentelemiseltä. Taustatöiden tekeminen, esimerkiksi kirjastokäynnit, asiantuntijoiden haastatteleminen ja kilpailukartoitukset ovat hauskoja tutkimuspuuhia. Milloinkaan ei tiedä, missä välissä koittaa ahaa-elämys.

Nappulana en jotenkin pitänyt ryijyistä. Tämän toteamuksen mukaan olin sitten nappula vielä toukokuussa. Ryijythän ovat suunnilleen hassuja karvaneliöitä seinillä. Kuviot ovat outoja ja tätimäisiä ja väritkin yäk. Ne keräävät pölyä ja niistä ei koskaan pääse eroon, koska mummimammamummo tämän on omin sormin tehnyt. Ryijyt ovat kuitenkin merkittävä osa Vuorelman tuotevalikoimaa, joten kunnollisena työntekijänä ajattelin olevan velvollisuuteni tutustua myös näihin.

Jotkut ryijyt tietenkin ovat, ööh, vähemmän vaikuttavia kuin toiset. Joissakin ryijyissä tekisi oikein mieli kieriskellä. Kyseessä lienee mielipideasia, joista on aina mukava kinastella, koska kukaan ei voi olla enemmän oikeassa kuin toinen. Olen aina tykännyt reippaista väreistä, yleensä vielä jotenkin sellaisista väriyhdistelmistä, jotka aiheuttavat muissa päänpudistuksia. Tutkiessani ryijyjen historiaa ja vanhoja ryijymalleja ihastuin moniin erilaisiin ryijyihin, tässä tapauksessa tieto lisäsi arvostusta roimasti. Vanhat asenteet kaatopaikalle ja uudet silmät käyttöön!

Juuri värit ja niiden lukuisat erilaiset yhdistelmät kiehtovat minua. Ryijy on oikeastaan aika erikoinen taidemuoto. Gallen-Kallelan Liekki (vaikkei nyt Vuorelman mallistossa olekaan) on todella hieno. Älyttömintä ryijyissä on se, miten paljon työtunteja yksi ryijy valmistuakseen tarvitsee! Sata tuntia riittää varmaan pienehkön tai keskikokoisen ryijyn valmistamiseen. Kai. Ryijyn ompeluun tai kutomiseen kuluu myös sangen paljon lankaa. Muinoin ryijy onkin ollut osoitus talon vauraudesta, sunnuntain kirkkomatkoillakin katsottiin kenellä kylän isännistä oli hienoin ja pitkänukkaisin ryijy reessä lämmittämässä.

Yksityiskohta Hertta-ryijystä.

Yksityiskohta Hertta-ryijystä.

Ryijyn taustapuoli.

Ryijyn taustapuoli.

Olen aloittanut uuden ryijyn suunnittelun. Minun tapauksessani ideoiminen on kaksipiippuinen homma. Joskus tursuan ideoita niin, että on pakko kirjoittaa niistä muistilistoja, kun en ehdi luonnostella samaa vauhtia ideoiden kanssa ja pelkään unohtavani jotain. Joskus taas tulee piirrettyä väkipakolla jotakin turhaa monta tuntia. Viimeksi sain väännettyä sattumanvaraisia perhosia ja koukeroita ja pari ankkuria ja vanhan sputnikin. Eikä mikään paperille syntynyt liittynyt luonnostelun aiheeseen juuri mitenkään. Turhautuminen kuuluu luovaan prosessiin. Näistä tukoksista selviän yleensä vain keskustelemalla kollegan tai jonkun vastaavan henkilön kanssa aiheesta. Omille suunnitelmilleni tulen monesti niin sokeaksi, etten erota hyviä ideoita ei niin hyvistä ideoista. Onneksi jostakin kohdasta kuitenkin pääsen aina eteenpäin, jonkun vinkin tai mielipiteen avulla. Huonot aatokset karsiutuvat ja timantit jatkavat hioutumistaan.

 

Viime viikon ajan olen piirtänyt. Vuoristoratamaisissa meiningeissä. Tämän viikon olen tutkinut lankayhdistelmiä ja erilaisia ryijyn valmistustekniikoita.

Ryijyä siis tulee. En uskalla sanoa ääneen millaista, koska sittenhän juuri se olisi pakko toteuttaa. Keskustelin toimitusjohtajamme Kristiinan kanssa ryijyistä ja niiden tulevaisuudesta. Jotain uusvanhaa tai täysin uutta olisi mahtava nähdä tulevan tuotevalikoimaan. Joten annan teille lukijoille vain hieman narua ja pidän kerät itselläni.

Sehän täytyy mainita, että villan kanssa touhuaminen ei ehkä ole sitä mukavinta juuri kesällä. Saunassakin olisi viileämpää kuin pitäessä luonnollista lämpöpatteria sylissä. Salaa jo odotan ryijyä varten viileämpiä syysiltoja, jolloin sylissä valmistuva ryijy toimii mukavana peittona.

optimus ja ryijyMuistatteko ensimmäisen Vuorelma projektini? Muistatteko sen palmikkoryijyn? Tällä hetkellä sitä on valmistuneena noin uskomattomat 8 riviä! Kuvassa kissamme Optimus Prime, kavereiden kesken Seppo, auttaa ystävällisesti minua ryijyn kanssa. Pitäähän jonkun pidellä kiinni siitä langasta, ettei se vaan pääse karkaamaan…

Helteitä teillekin,

terkuin Aino-Maaria

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Kesäheinän synty

Olen nyt kesälomani viettänyt. Viime viikolla toteutin tuoteidean, joka kehittyi lomailuni aikana. Ompelin elämäni ensimmäisen mekon. Ihan itse!

Millaista kesämuotia käytettiin kansallispukujen syntyaikana? En oikeasti tiedä. Jotenkin uskoisin, että termi ”kulkea paitahihasillaan” liittyy tähän jotenkin. Kesähelteissä heitettiin liivit ja villahameet nurkkaan ja kuljettiin yllä vain valkoiset puuvilla- tai pellavapaidat. Ne samat, joita käytettiin muutoinkin. Tai näin romanttisesti ainakin haluan uskoa.

luonnosJoissakin kansallispuvuissa paidat ovat melkoisen pitkiä, jolloin ne toimittavat myös alushameen virkaa. Halusin tehdä valkoisen mekon, jossa olisi samaa henkeä kuin kansallispukujen paidoissa. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä mekko paidasta siten, että jättäisin vaan reippaasti hihat ja kaulukset pois ja muokkaisin mekon yläosaa sievemmäksi. Ompelijamme Heini ehdotti, että voisin tehdä myös erään kansallispuvun liivihameen, joka ilmeisesti muistutti suuresti luonnostani Kesäheinäksi. Raja-Karjalan puvussa todellakin on kaipaamani ainekset koossa, tässä liivihameessa jopa käytetään vyönä kansallispuvun nauhaa, juuri niin kuin olin omaan mekkooni suunnitellutkin. Kaiken lisäksi valmis kaava sopi minulle tekijänä paremmin kuin täydellisesti, sillä en ole ikinä kaavoittanut yhtään mitään.

Minulla on hurjasti kuvia työn etenemisestä, joten tiedossa on sarjakuvamallinen edistystarina.

ensikaavat”Tässä olisi nää valmiiksi leikatut kaavat: koko 44 ja 46 rintava.”

kaava-arkki

Kaava-arkilta etsittiin parempi koko minulle. Kansallispuvut ovat mitoitettu muinoin, jolloin ihmiset olivat mukavasti hoikempia, joten nykykoot eivät suoraan vastaa kansallispukujen kokoja.

kuva_karjalasta

Suunnilleen tämän näköisestä mekosta on kysymys. Etukappaleet jatkuvat selkään ja takakappale on vain tasapaksu kaitale.

rullakaavat

Tiesittekö, että rullalta leikatut kaavat näyttävät tälläisiltä rullilta? Oli pakko silittää kaavat, jotta niitä oli mahdollista käyttää.

kaava_asemointi

Valitsin mekkoon kankaaksi Kaisan. Kaisa-kangas on pellavan ja puuvillan sekoitus, jossa yhdistyy molempien luonnonmateriaalien miellyttävä tuntu. Kaisa on tuotevalikoimassa nettisivuillammekin. Tähän mekkoon kangastaa kului 1,5 metriä. Kuvassa on kaavojen asemointi Kaisalle.

taittelu_asemoinnissa

Taitoin kankaan kaksin kerroin niiltä osin, joita tarvitsin kaksin kappalein. Aivan reunaan jäi yksinkertainen kaitale takakappaletta varten.

sakset

Sellainen tietopläjäys, että terävät sakset ovat selvästi mukavammat kuin tylsät. Normaaleilla ”muotoilijan saksilla” leikataan kaikkea, mihin sakset edes etäisesti purevat. Tästä syystä terävät kangassakset ovat ihan luksusta!

Tästä välistä puuttuu kuva. Olin ilmeisesti niin tohkeissani siitä, että sain mekon kaikki osat leikattua, että unohdin ottaa valokuvan. Koitan nyt kuitenkin päästää kansan jännityksestä ja kerron tarinaa eteenpäin mahdollisimman kuvailevasti.

laskos_ommel

Ensimmäiseksi ompelin kainalon muotolaskoksen, joka merkattiin kankaaseen jo kaavavaiheessa, jotta se osuisi oikeaan kohtaan.

olkakiinni

Kiinnitin olkahihnan nuppineuloin kiinni etukappaleeseen etupuolelle.

muotokaitaleet

Sain piirrettyä olkainten avulla koukerot muotokaitaleet kainaloihin ja pääntiehen, jotta reunoista tulisi kauniisti viimeisteltyjen näköiset.

kokoonpano

Alustavasti nuppineulatyynyksi muuttunut mekon esiaste.

ompelua

”Tän olan sitten ompelet tästä näin ja tältä etäisyydeltä.” Kiitos Eija!

sivut_kiinni

Ompelin mekon osat kiinni toisiinsa ennen saumojen viimeistelyä. Tässä kuvassa etusauma, joka menee keskeltä mekkoa, on jo ommeltu kiinni. Sivusauma on neuloiteltu etukappaleeseen kiinni.

telttana

Melkein jo saumat kuosissa! Vielä takakappale kiinni toiseen sivukappaleeseen.

takakappale

Takakappaleen kanssa oli pientä säätöä ja hinkkaamista. Sivusaumojen tarkoitus oli alkaa samasta kohdasta keskeltä selkää, joka tuotti hienoista painetta asettelussa. Vain yhdellä purkuprojektilla selvisin! Kuvahan on tässä hahmotuskyvyn sotkemiseksi vielä väärin päin.

Kun kaikki suuret saumat oli ommeltu kiinni toisiinsa, ajelin saumurilla reunat siisteiksi. Ja salaa välillä revin hiuksia jännitystiloissani.

muotokaita_kiinni

Muotokaitale ommeltuna kiinni kainaloon. En alkuun tajunnut ensinkään, mikä sauma ja minkä kanssa ja miltä puolen ja miten ihmeessä ompelen tuolta kulman takaa. Tästäkin selvisin, vaikka ensin olin asetellut kaikki muotokaitaleet väärin päin. Onneksi minua huomautettiin tästä seikasta ennen kuin ehdin ompelukoneelle!

takaa_kauniiksi

Tällä lailla sitten ompelin nämä olkaimet kiinni takaa. Sovitin mekkoa tässä välissä, jotta olkaimet varmasti tulivat aseteltua oikein, jotta istuvuus olisi mahdollisimman hyvä.

kainalon_ompelu

Muotokaitaleet ompelin vielä kääntämisen jälkeen kiinni nurjalle puolen.

kaulus

Kauluksen käänteet näyttivät nurjalta puolen tältä. Melkein siistiä.

helma

Kaikkein vihoviimeisin sauma! Helma! Miten ihanaa! Halusin helman pituudeksi sellaisen mukavan hieman alle polven ylttävän reunan. Ulkonäöllisesti olisin kaivannut leveämpää taitosta, mutta teknisesti tälläinen kapeampi oli helpompi toteuttaa.

lappu

Sain ommella saumaan oikein Vuorelman pesumerkinkin. Mekosta tuli kertarysäyksellä Vuorelma-tuote. Olen hurjan ylpeä Kesäheinä-mekosta!

Valmiista mekosta minun pitää vielä järjestää kuvaukset. En kerta kaikkiaan kehtaa esitellä mekkoa ilman taustalla olevia heinäpeltoja ja aurinkoa.

Ompelemisiin!

Aino-Maaria

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Jotain kontrollia tähänkin touhuun!

Kansallispukukankaat ovat ihania. Ne ovat hurjan ilmaisuvoimaisia. Se, joka on väittänyt suomalaisten olevan harmaata kansaa, on itse kulkenut väärän värisissä silmälaseissa. Esiäitimme ovat käyttäneet mitä kirkkaimpia väriyhdistelmiä sekä uskomatonta luovuutta valmistaessaan omia juhlapukujaan menneinä vuosisatoina.

Tunnistatteko hamekankaan?

Tunnistatteko hamekankaan?

Minun kotipaikkakunnallani, joka nykyisin luokitellaan suhteellisen pieneksi kunnaksi, on oma kansallispuku. Naapuripitäjilläkin on omansa. Vielä Hämeelläkin on puku, jos muut lähiseudun puvut eivät kansallispuvun hankkijan silmää hivelisi. Paikallinen kansallispuku on etuoikeus.

Vielä vuosi sitten Lahdella ei ollut omaa kangasta. Se oli kyllä mielestäni aika epäreilua. Nyt Lahdella on oma kangas, kansallispukukankaaksi sitä ei voi (ainakaan vielä) kutsua, perinnekangas, paikallispukukangas tai aluekangas olisivat osuvampia nimityksiä. Laadultaan ja materiaaleiltaan kangas on samalla tasolla kuin aidot kansallispukukankaatkin, ikään kuin kansallispukukankaan pikkusisko.

Muistatteko Lahen raidan synnyn? Kysyimme, mikä on rakkainta ja parasta Lahdessa, mistä kaikista asioista mieleesi tulee Lahti. Projektista voit lukea enemmän vanhemmista blogikirjoituksista, täältä:

https://vuorelmankankaat.wordpress.com/2012/07/31/lahen-raita-se-on-lahden-uusi-perinnekangas/

https://vuorelmankankaat.wordpress.com/2012/09/27/lahen-raita-on-valmis/

Lahti ei ole ollut läheskään ainoa seutukunta, jolta on puuttunut oma kangas. Vuorelma tekee nyt yhteistyötä helsinkiläisen CTRL Clothingin kanssa. Nyt on syntymässä Helsingille oma perinnekangas!

Oletko sinä helsinkiläinen? Asutko Helsingissä? Tärkeimpänä: onko sinulla jotakin sanottavaa siihen, miltä Helsingin perinnekankaan tulisi näyttää? Painavan sanan kantajat, käykää vastaamassa kyselyyn, joka on laadittu näitä kysymyksiä varten osoitteessa:

http://www.kyselynetti.com/s/12c0310

Jotain mahtavaa on takuulla tiedossa! Vinkatkaa ihmeessä helsinkiläisille ystävillennekin, nyt on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Ja onhan jaossa 150€ arvoinen CTRL tuotepalkinto.

Patu lounaalla= näyttämässä luulle kuka käskee.

Patu lounaalla= näyttämässä luulle kuka käskee.

Ihanaa juhannusta kaikille,

terkuin Aino-Maaria ja tehdaskoira-Patu

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia